Kun Huuto 49 kolahti aikoinaan, teki tietenkin mieli lukea lisää Pynchonia. Gravity's Rainbow oli looginen seuraava kirja, onhan sen maine suorastaan myyttinen. Ja luinkin sen sitten englanniksi. Enkä tiennyt mitä sanoa. Onneksi tiesin, ettei moni englantia äidinkielenä puhuvakaan oikein tajua mitä kirjassa tapahtuu. Gravity's Rainbowissa oli kyllä paljon mielenkiintoisia kohtia, ja suomennosta lukiessa huomasi että yllättävän paljon oli jäänyt mieleen. Ja sitten toisaalta piti taas lukea netistä, mitä tietyissä kohdissa oikein tapahtui.. Kaiken kaikkiaan lukeminen sujui kuitenkin suhteellisen nopeasti, ja välillä tuli jopa "kunpa tämä ei loppuisi" -tunne.
Huuto 49 oli lyhyt kirja, ja siinä tekivät vaikutuksen ne selostukset historiallisista tapahtumista, vaikka sitten osa olikin keksittyä. Täytyi vain ihmetellä miten paljon Pynchonin on pitänyt tutkia historiaa yms. kirjaa varten. Painovoiman sateenkaarta lukiessa tämä ei enää niin yllättänyt, vaikka se sisältää monta kertaa enemmän historiaa, kielitiedettä, matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa.. Voi vain nostaa Pynchonille hattua, varsinkin kun muistaa että tuolloin ei ollut internettiä.
Mutta jos Painovoiman sateenkaari olisi vaikka Pynchonin unohdettuja kirjoja, miten suhtautuisin? Olisiko esimerkiksi kirjan kuuluisa aloitus silloin yhtä mieleenpainuva? Kun kirjasta on tullut vastaan lähes vain kehuja, niin vaikuttaahan se. Kehuista puheenollen, pari on jäänyt mieleen. Ensimmäinen on lainaus englanninkielisen version takakannesta: "Pynchon leaves the rest of the American literary establishment at the starting gate". Toinen on todennäköisesti amazon.comista löytyvä kritiikki, jota en nyt löydä. Siinä sanottiin, että kirjan loppu on niin hyvä, että haluat nousta taputtamaan. Nämä kaksi ylistystä ovat sellaisia, että pitäisin ne mielessä jos olisin vaikka elokuvaohjaaja. Tuli mieleen myös muutama leffa, joita voisi kehua samalla tavalla. Kellopeliappelsiini, Mafiaveljet ja Trainspotting ovat sellaisia täydellisiä ohjaajien taidonnäytteitä, että niitä on tietyssä mielessä mahdoton ylittää. Ja noista ei silti kuulu kuin Kellopeliappelsiini ihan ehdottomiin suosikkeihin.
Mitä seuraavaksi? Pynchonilta riittää vielä luettavaa, mutta Infinite Jest kiinnostaa myös. Silläkin on tuoreudestaan huolimatta vahva maine, ja monet ovat kehuneet sitä oikeasti oikein hyväksi. Infinite Jest on myös yksi pisimpiä koskaan kirjoitettuja kirjoja, joten saa nähdä mitä lukemisesta tulee. En tiedä IJ:stä oikein mitään, mikä on vain kiva. Painovoiman sateenkaaren suomentanut Juhani Lindholm on suomentanut myös David Foster Wallacea, mutta Infinite Jest -käännöstä tuskin kannattaa odottaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti