Marillion - Brave (levy)

Brave oli ensimmäinen hankkimani neoprogelevy ja myös yksi ensimmäisiä progelevyjäni. Ostopäätökseen vaikutti Soundin arvostelu ja lisäksi MBnetissä vastaan tullut kehu. Itse asiassa tuossa kehussa mainittiin että levyn avautuminen oli kestänyt kuukausia.
Niin kävi myös itsellä, sillä levyä tuli pyöritettyä kauan ennen kuin alkoi toimia. Aluksi jo luulin että neoproge ei ole juttuni, mutta pian albumi paljastui todella tunnelmalliseksi hienoksi kokonaisuudeksi. Nykyään kun moni ei varmaan osta levyä ja kuuntele sitä kansivihkosta sängyllä maaten lukien, niin voi miettiä lyötääkö levy uusia ystäviä jos sitä pyörittää vain pari kertaa taustamusiikkina netissä surffatessa. Tietenkin kannettavalla soittimella tunnelma saattaa avautua paremmin. Kuitenkin, jos Brave tuntuu aluksi huonolta, niin se voi johtua vain kuuntelemisen puutteesta..
Levyn hienoimpia hetkiä on lopun The Great Escape, varsinkin Falling from the Moon -osa. Sen jälkeen päätösraita Made Again tuntui aluksi pettymykseltä, mutta siitäkin oppi pitämään lopetuksena. Ehkä jos olisi kuunnellut enemmän teemalevyjä tuohon aikaan mennessä, olisi osannut arvostaa enemmän rauhallisempaa levyn lopetusta.

Television - Marquee Moon (levy)

Marquee Moonilla ei huonoja biisejä ole. Silti tämä(kin) vaati useita kuuntelukertoja, ennen kuin avautui. Levyn tasosta kertoo se, että nimibiisi oli jossain välissä mielestäni vasta levyn neljänneksi tai viidenneksi paras raita. Nyt se on tosin ehkä suosikki. Myös päätösraita Torn Curtain ei aluksi kuulunut eniten soitetuihin. Sen sijaan esimerkiksi See No Evil iski heti, sen soolo on mahtava.
Täydellisin levy mitä olen kuullut, muttei silti ihan suosikkeja. Top 5:een menee kyllä. Adventureen en ole tohtinut tutustua, vaikka ei se kai huono ole. Luulen että jos laulu (opin vasta että siitä eivät jotkut pidä) ja kitarointi pysyy samanlaisena niin pitäisin vaikka mitä materiaalia hyvänä. Mutta silti, miksi pilata bändin "maine" kuuntelemalla muuta kuin täydellistä levyä.

Esittely

Mitäpä sanoa, kuin että blogin tarkoituksena on esitellä parhautta, lähinnä levyjä. Idea on saatu mm.Kino ja TV -blogista sekä Jake Nymanin Aution saaren levyt -kirjasta. Esitellyt levyt ovat lähinnä tylsiä klassikoita siinä mielessä että ne ovat varsin tuttuja. Mutta onhan se niin, että vaikka musiikinkuuntelija puolalaiseen fuusiojatsiin siirtyessään unohtaa ne abbeyroadit ja londoncallingit, niin ovat ne silti hienoja levyjä. Mitään järkevää järjestystä näillä esittelyillä ei ole. Postauksia saa kommentoida vaikka niistä olisi jo aikaa!