Tulipa katsottua: Stop Making Sense

Lyhyesti: niin hyvä leffa kuin kehutaan. Aiemmin biisit olivat tuttuja saman nimiseltä livelevyltä. Myös pari videota oli YouTubesta katsottu. Yllä oleva esimerkiksi on melko lailla täydellistä meininkiä. Byrne onnistui näyttämään suhteellisen coolilta myös siinä isossa puvussa.

Pitäisi oikeastaan katsoa enemmän livejä, edes Zappan, Genesiksen yms. eivät ole tuttuja.

The Stone Roses - The Stone Roses (levy)

En tiedä mikä on ensimmäinen kuulemani Stone Roses -biisi, mutta ensimmäinen joka iski on Made of Stone. Olen ainakin jonkun aikaa pitänyt sitä maailman parhaana biisinä, vaikka vaihtuuhan se suosikki välillä. Hauskaa on, että edes tämä ei tainnut iskeä ensikuulemalla. Säkeistö kyllä, mutta kertosäe ei. Eli kertoo taas paljon, kuinka minun on kuunneltava biisejä ja levyjä monta kertaa ennen kuin voin sanoa mitään. Mielenkiintoisesti soitin Made of Stonen armeijassa, ja silloin se kolahti ensikuuntelulla erääseen, jonka musamaku käsittääkseni on enemmän radiohitteihin kallistuva.

Onhan Stone Roses debyytti hieno levy muutenkin, She Bangs the Drum on toinen täydellinen biisi ja (Song for my) Sugar Spun Sister myös suosikkejani. Jostain syystä Sugar Spun Sisteriä kuunnellessa ajattelen usein, että se olisi hyvä valinta aloitusbiisiksi. Silloinhan levyn tunnelma muuttuisi täysin. Ei sillä, I Wanne be Adored on hyvä aloitus.

On levyllä toki muitakin laadukkaita biisejä. Mutta ehkä tässä tapauksessa kuuntelu on keskittynyt muutamaan biisiin, eli koko levy ei pyöri usein. Esimerkiksi Oasiksen (What's The Story) Morning Glory soi paljon useammin alusta loppuun. En ole myöskään tutustunut Second Comingiin, vaikka se ei käsittääkseni ole mikään huono. Myös kultakauden b-puolia yms voisi kuunnella, niitäkin on kehuttu, mutta en toki usko että mitään Made of Stonen tasoista löytyy.

Satunnainen huomio

Hiljainen päivä tietokoneliikkeessä oli niin hiljainen, että paikan omistaja näytti suunnilleen koko päivän minulle musiikkia YouTubesta. Mikä on okei, sillä olen aika huono kuuntelemaan vaikkapa irkkiin linkattuja videoita. Usein saatan kuunnella pari sekuntia, yleensä en avaa linkkiä ollenkaan. Mutta kun nyt tuli nähtyä "pakosta" kokonaisia videoita ja paljon, niin joukossa oli uusia kiinnostavia löytöjä. Olen yleensä laiska ja huono löytämään itse uutta musiikkia.

Yksi joka kolahti oli Bruce Springsteen. Tietenkin kaikki tietävät Brucen, ja kuuntelin häntä jonkin verran ennenkin. Ja tiesin myös että hän on kova keikkamies, ja The E Street Band on legendaarinen. Mutta en tiennyt että häneltä myös juttu lentää. Esimerkiksi yllä olevan videon tarina on oikeasti koskettava. Myös Growing Upin liveversion keskellä kuullaan samanlaista juttua. Yleensäkin noihin vanhempiin Brucen livevetoihin voisi tutustua, eivät ole kyllä levytkään juuri tuttuja.

Tulipa katsottua: 12 apinaa

Jälleen kerran tuli toteutettua pahaa tapaa, eli pikakelattua elokuvaa läpi. Onneksi vain lyhyen pätkän, ja elokuvan olin sentään nähnyt ennenkin. En kuitenkaan muistanut enää paljoa, katsomani pätkä oli lopusta, ja se teki niin suuren vaikutuksen, että 12 apinaa piti katsoa sen jälkeen kokonaisuudessaan.

Ja kyllä on hieno elokuva, ehkä Gilliamin paras jos ei Monty Pythoneita lasketa. Brazil on klassikko ja Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa hienoa sekoilua, mutta tämä laittoi todella ajattelemaan. Enkä tarkoita vain aikamatkustuskuvioita, vaan sitä syytä aikamatkustukselle, mitään spoilaamatta. Sanoisin kyllä että tässä elokuva jota voi katsoa monta kertaa uudelleen vaikka tapahtumat ovat hyvässä muistissa. Varsinkin loppukohtaus on täydellinen. Itse asiassa muistan että jossain vaiheessa katsoin elokuvaa paljonkin videolta.


Aikamatkustuselokuvia on paljon, sen verran että jos olisin ohjaaja niin en omaani tekisi. On ymmärrettävää miksi aihe kiehtoo, tarinoista voi tehdä vaikka kuinka monimutkaisia. Tietenkin niitä voi tulkita monella tavalla, ja on olemassa eri koulukuntia aikamatkustamisen toimintatavan suhteen. Voiko tulevaisuutta muuttaa, jos niin tekee niin muuttaako se vain yhden mahdollisen tulevaisuuden itselle suotuisaksi jne.

Terry Gilliamin elokuvat eivät ole kovin tuttuja, ja esimerkiksi Aikavarkaat on katsomislistalla. Jappervokkia katsoin hetken jonain Monty Python -teemayönä, ei se kai mikään mestariteos ole mutta kaiketi Holy Grail -henkinen. Omaperäisiä elokuvia mies tekee, mutta joutuu taistelemaan usein tuottajien kanssa. Käsittäkseni kuitenkin 12 apinaa on miehen oma visio, testiyleisö ei tykännyt mutta tällä kertaa Gilliam sai tahtonsa läpi. Ja elokuva menestyi myös hyvin, eli aina ei tarvitse tarjota yleisölle sitä helposti sulateltavaa viihdettä.