Satunnaisia huomioita

Huomasin että RYM näyttää nyt levyjen biisilistauksien perässä arvosanat biiseille (kun niitäkin on voinut reitata jonkin aikaa). Nämä arvosanat näkyvät ilmeisesti vain maksaneille tilaajille. Itse olen tilaaja, mikä on hyvä, sillä mikä onkaan tilastofriikille jännittävämpää kuin selata tunnettujen levyjen biisipisteitä. Ensimmäisenä tuli mieleen tarkastaa King Crimsonin debyytti, ja miten kiistanalainen Moonchild pärjää sen kovassa biisiseurassa. Levyn viiden biisin arvosanat ovat raitajärjestyksessä 4.7, 4.4, 4.5, 3.8 ja 4.6. Eli mitä saattoi odottaakin.

Kirjastossa tuli vastaan Eero Alénin Linkolan soutajan päiväkirja, siitä en aiemmin tiennytkään. Mainio kirja, jota lukiessa kyllä haluaisi tietää enemmän kirjoittajasta.

Luku-urakka on valmis

Jossain vaiheessa listasin joitakin kirjoja, jotka oli tarkoitus lukea tämän vuoden aikana. Sellaisia joista voi ylpeänä sanoa "nyt olen tuonkin lukenut". Ja nyt lista on käyty läpi. Eli ei siinä niin kauaa mennytkään, vaikka odotin että vuoden loppuun mennessä olisi hyvä saada valmiiksi. Itseasiassa ehkä joissakin kirjoissa olisi ollut paremmin fiilistä kun olisi lukenut jouluna (Taru sormusten herrasta). Voisi tässä kai koota uuden listan jotka lukisi vielä tänä vuonna, mutta voisi myös rauhoittua ja lueskella vaikka elämänkertoja.

Rikos ja rangaistus oli hyvä. Hyvä kuten useat elokuvaklassikot ovat, mutta eivät välttämättä iske sen kummemmin. Tuntematon sotilas taas oli todella hyvä, ja nyt on tuokin luettu, ei tarvitse hävetä. Sinuhe egyptiläinen oli myös laatua, mutta ei mikään mukava lukukokemus, eli en ehkä tartu Waltariin vähään aikaan. Taru sormusten herrasta oli kirjoina niin hyvä kuin saattoi odottaa. Moby Dick alkoi hyvin mutta välillä meni oudoksi, ja se kertoi enemmän valaista kuin niitten metsästyksestä. Odotin erään Jack Londonin tarinan tapaista, jossa pariskunta laittaa itsensä (ja palkkaamansa miehen) äärirajoille matkustaessaan tuntemattoman asian perässä. Ruusun nimi oli loistava, voin suositella. Odysseus yllättävän hyvä sekin, vaikka ymmärrä ettei kaikkiin iske.

Ja sitten Gravity's Rainbow.. En ole kummemmin englanninkielisiä kirjoja lueskellut, ja tuo oli aika kova aloitus. En tiedä olisinko suomeksi tajunnut sen enempää. Mutta kun lueskelun jälkeen hain tietoa niin moni englantia puhuvakaan ei pitänyt helppona lukukokemuksena, ja on kai nettisivu joka listaa mitä luvuissa tapahtuu. Ei tämä pelottanut pois Pynchonista, sillä Huuto 49 on edelleen loistava ja seuraavaksi voisi lukea Inherent Vicen, jota myös Pychon liteksi kutsutaan. Varsinkin kun siitä on leffa tekeillä. Ja kun luin kommentteja muista Pynchonin kirjoista, niin ne alkoivat myöskin kiinnostaa, vaikka tätä pitää ensin sulatella vähän.