Elvis Costello - Battered Old Bird (biisi)

Aina välillä yllättyy, kun jokin biisi ei kuulukaan artistin tunnetuimpien ja arvostetuimpien joukkoon. Battered Old Birdin kohdalla huomasin asian vasta. Kappaleen last.fm -sivulla on kolme kommenttia, Rate Your Musicin käyttäjät arvioivat biisin 3.8:n arvoiseksi (vertailun vuoksi I Want You on 4.8).  Kokoelmilla biisiä ei tunnu esiintyvän. Tietenkään tämä ei vielä kaikkea kerro. Mutta silti hieman outoa, luulin että kyseessä on niitä raitoja joita kuunnellaan puhki. Ehkä jopa muistetaan ikuisesti kuinka sen kuuli ensimmäisen kerran. No, se on omia Elvis Costello -suosikkeja, kiva huomata että korvat osaavat edes välillä valita muitakin kuin niitä tunnetuimpia kappaleita.

Pitäisi katsoa: Porvariston hillitty charmi ja Päiväperho

Yle esitti vuonna 2000 Luis Bunuelin elokuvia (kyllä, olen usein laiska kirjoittamaan aksenttimerkkejä). Vilkaisin paria hetken, mutta Tämä intohimon hämärä kohde tuli katsottua kokonaan. Elokuva jäi myös mieleen, katsoin sen noin kymmenen vuotta myöhemmin uusiksi ja totesin hyväksi.

Mutta Bunuel-sarjasta oli jäänyt silloin vuonna 2000 mieleen yksi kohtaus. Siinä Fernando Rey lyö herrasmiestyyliin hansikkaallaan nuorison edustajaa. Oletin että tuo kohtaus oli tuosta elokuvasta Tämä intohimon hämärä kohde. No, nyt olen saanut selville että kyseessä onkin (todennäköisesti) Porvariston hillitty charmi. Tuo elokuva tuli tallennettua Yleltä, ja kai se pitäisi joskus katsoa. En kyllä ihmettelisi vaikka kohtaus olisi ihan erilainen kuin muistin, niin käy usein.

Tämä Bunuel-elokuva tuli mieleen, sillä Teema esitti juuri Päiväperhon. Sekin odottaa katsomista. Mainitsin aiemmin 366 Weird Movies -listan, ja että olen nähnyt sen elokuvista aika monta. Mutta kun suht tarkkaan koitin laskea, niin noista 169:stä tällä hetkellä listatusta olen nähnyt 45. Olisihan kiva saada 50 täyteen. Joten tuo Päiväperho voisi olla yksi listalta katsottava. Niin, ja kai se Andalusialainen koirakin löytyy kovalevyltä.

Tulipa katsottua: This Movie Is Not Yet Rated ja Reel Injun

Katsoin kaksi elokuva-aiheista dokumenttia, jotka löysin kahden netissä elokuvia arvostelevan ihmisen videoilta. Kummastakin mainiosta arvostelijasta olin kai aiemmin kuullut, mutta nyt vasta tutustuin tarkemmin.

Your Movie Sucks mainitsi jollain videollaan This Movie Is Not Yet Ratedin. Sen olin tosin nähnyt aiemminkin, mutta oli kiva katsoa uusiksikin. Onhan Jenkkilän rating-systeemi sangen typerä. Hieno dokumentti, mutta parasta oli kun lopputeksteissä alkoi soimaan Televisionin See No Evil. Viime katselun aikoihin ei Television tainnut olla tuttu bändi. YMS:n Tube-sivulla on monia mielenkiintoisia arvosteluja, moni on tosin vain pikainen mielipide jostain uudesta elokuvasta.

Brows Held High taas suositteli Dead Man -arvostelussaan Reel Injun -dokumenttia. Se siis käsittelee intiaaneja amerikkalaisessa elokuvassa. Tuo Jim Jarmuschin Dead Man on muuten hieno elokuva, sitä voi suositella myös. Itse dokumentti ei ollut parhaita, mutta eipä ollut pitkäkään. Brows Held High on tehnyt Dead Manin lisäksi monta muutakin kiinnostavaa elokuva-arvostelua. Jo parin ensimmäisen videon jälkeen sai kuvan että tyyppi on sangen viisas, ja Beatles-sanoituksia käsittelevä video varmisti asian. BHH myös mainitsi 366 Weird Movies -sivuston, jolla on mielenkiintoinen lista. Ja siitä on tullut nähtyä monia elokuvia.

Satunnaisia huomioita

Kai pitäisi kirjoittaa jostain levystä/leffasta/kirjasta/pelistä yms. Eivät ole aiheet snetään vielä loppu, ei vaan keksi nyt minkä niistä valitsisi.

Mp3-soittimeni eli Sansa Clip+ on mahdollisesti entinen. Ehkä sen saa korjattua, saattaa olla softa sekaisin. Mutta huono homma että meni nyt ukkoskauden alkaessa rikki (kun ei voi täällä silloin konetta pitää päällä). Tietty voihan kännykällä kuunnella musiikkia, ja pelata 2048:a. No, kun tekee muistikortille musakirjaston ukkosen varalle, niin pitää vihdoinkin valita muita kuin niitä puhki soitettuja. Vaikka ainahan tuota aikoo, ja sitten kuuntelee sitä Marquee Moonia.

Luettavana on Umberto Econ Foucaultin heiluri, joka oli alussa todella vaikeaa, mutta sitten alkoi muuttua kiinnostavaksi. Silti hitaasti edistynyt.

Paras biisi tällä hetkellä on Ashin Orpheus, joka oli päässyt unohtumaan. Pitää lisätä usb-tikulle niin saa autoillessa kuunnella..

Satunnaisia huomioita

Tuli Soundin sivuilla vastaan Eels-arvio, jonka haastettelu-osuudessa on hauskaa partakeskustelua. Meinasin jo kirjoittaa "Pitäisi kuunnella: Eels-levyjä" -jutun, mutta en varmaan keksisi aiheesta paljoa. En tunne yhtään biisiä bändiltä, muistan kuitenkin että nuorena  näin musiikkivideon, joka oli kovin humoristinen (biljardia pelatessa pallo lensi vastustajan jalkoväliin yms, jos muistan oikein), vaikka bändin musiikki käsittääkseni ei.

Soundin sivuilla on myös juttusarja, jossa kuunnellaan klassikoita ensimmäistä kertaa. Montaa osaa ei ole, mutta kaksi kolmesta ovat kiinnostavia http://www.soundi.fi/artistit/neitsyys-meni

Kirjoitin jo Final Fantasy Kasista, mutta en maininnut mitään sen introsta  ja intron biisistä. Olenkohan tajunnut vasta nyt täysin sen hienouden? Toki olen pitänyt siitä jo aiemmin, mutta varmaan vasta nyt iski täysillä. Jos tuo kuultaisiin jonkin eeppisen leffatrailerin taustalla, niin se traileri olisi klassikko jo syntyessään. Hauskaa on, että Amerikan taitouintijoukkue käytti tuota taustamusana vuoden 2004 olympialaisissa.

Pee-wee's Big Adventure (elokuva)

Olen joskus miettinyt että lapsena en varmaankaan katsonut kovin paljoa lastenelokuvia. Tietysti joitain, mutta lähinnä sarjat olivat enemmän tuttuja, Disneyn piirretyt esimerkiksi. Vähän vanhempana aloin katsella tietenkin Simpsoneita. Mutta Nostalgia Criticin, Cinemassacren ja muiden videoita katsellessa saa kuvan että heillä oli lapsena paljon enemmän suosikkeja. Varmaankin koska Amerikassa tv-tarjonta on suurempaa, ja kaiketi myös videovuokraamot kukoistivat aikoinaan.

Ja Pee-wee Herman on hahmo joka on Jenkkilässä kovin tunnettu, mutta käsittääkseni ei Suomessa. Pee-wee tulikin tutuksi lähinnä internetin ansiosta, ja joistakin tv-sarjoista kuten Family Guysta ja Conan O'Brienista. Ne käsittelevät lähinnä Pee-wee's Playhouse -ohjelmaa, joka vaikutti sekä hauskalta että oudolta. En ole kuitenkaan nähnyt siitä kokonaisia jaksoja, ja en tiedä miten tuollainen selvästi lastensarja toimisi vanhempana katsottuna. Pee-wee's Big Adventure on sen sijaan oikeasti hyvä ja viihdyttävä elokuva, ja taisin nähdä siitä aikoinaan pätkän ennen kuin Pee-ween hahmosta olin kuullutkaan. MTV3 on Elonetin mukaan esittänyt sen 2001, ja muistan että Mikael Fränti kehui tuolloin leffaa. Toisin sanoen antoi kolme tähteä, mikä on varsin hyvin tälläiselle elokuvalle.

Tietenkin Pee-wee's Big Adventure on myös lapsille suunnattu, mutta se toimii mielestäni hyvin myös aikuisille. Ja sisältäähän se pari lapsille pelottavaa kohtausta, onhan ohjaajana aloitteleva Tim Burton. Tuollainen lastenpeloittelu taisi olla ennen nykyistä yleisempää. Joka tapauksessa Burtonin omalaatuisen tyylin (joka on tosin tässä vielä vähän hillittyä) sijaan elokuva toimii juurikin Pee-ween takia, kyseessä on yksinkertaisesti aivan mainio hahmo. Ja Paul Reubens on loistava. Pee-ween ilme hänen kaadettuaan moottoripyöräjengin pyörät on eräs hauskimmista reaktioista koskaan. Pee-wee's Big Adventure on parasta Burtonia Ed Woodin kanssa, ja elokuva jonka toivoisi pyörivän Suomen televisiossa useammin.