Tulipa katsottua: Manos - The Hands of Fate

Pidän suuresti Cinemassacren Monster Madnessista. Kyseessä on siis joka vuoden lokakuussa ilmestyvä videosarja, joka esittelee kauhuelokuvia. Koska se on jo pyörinyt pitkän aikaan, klassikkojen lisäksi se on ehtinyt esitellä monenlaisia elokuvia, myös paljon huonoja. Ja useinhan niistä huonoista on hauskin kuulla kommentteja. Varsinkin kun niistä selvästi nauttii. Myös Nostalgia Criticin yms. vastaavien elokuvaesittelyistä nautin paljon. Nostalgia Critic keskittyy uudempaan materiaaliin, siis peräti 80- ja 90-lukua lähinnä.

Täytyy myöntää, että kadehdin niitä jotka jaksavat aktiivisesti katsoa huonoja elokuvia. Itse kyllä yritän, mutta mieluummin katson niistä muiden tekemiä arvosteluvideoita. Niiden katseluun meneekin sitten niin aikaa, että sen sijaan olisi voinut katsoa jonkun ö-luokan leffan. Varsinkin kun ne ovat usein viihdyttäviä. Ehkäpä näitä huonoja elokuvia olisi pitänyt katsella nuorempana, mutta eipä niitä kai niin tullut televisiosta. Ja ei nytkään (en laske mitään Twilighteja jne). Public domainihan saa jo paljon, mutta ehkä siinä on enemmän fiilistä katsoa televisiosta suorana. Public domain -elokuvia toki on koottu myös dvd:iksi kun niitä halvalla voi julkaista, esimerkiksi 50 elokuvan bokseja on, mutta laatu vaihtelee. Taitavat myös olla usein jenkkialueen levyjä.

No, jossain The Spoony Experimentin elokuva-arvostelussa tuli taas Manos vastaan, ja kun mainitsivat sen kestävän alle 1h 15min, niin päätinpä katsoa. Elokuvanhan saa ilmaiseksi ladata vaikka archive.orgista http://archive.org/details/manos_the_hands_of_fate Ja olihan se huono, mutta ei tuskastuttava kuten odotin. Eikä kyllä niin viihdyttävä kuin jotkut näkemäni uudet kulttimaineen saaneet teokset kuten The Room tai Birdemic. Kai tuon olisi voinut katsoa Myster Science Theater 3000 -versiona. Mutta onpa nähty nyt tuokin, kai voisi etsiä lisää elokuvia jotka ovat samaa tasoa, vaikkapa sellaisia joissa on hirviöitä. Plan 9 on PD:tä sekin, mutta saattaa olla jopa liian hyvä. Hyvää näissä vanhoissa halpisleffoissa on se, että ne ovat usein lyhyitä. Mutta tänään pitää varmaan vielä katsoa Teemalta JFK, se ei ole lyhyt eikä huono.

Tulipa luettua: Tuntematon sotilas

Aloitetaanpa tässä uusi sarja, joka on saanut nimensä muinaisesta Leffablogista. (itse asiassa muistin että nimi olisi ollut ihan sama kuin otsikkoon laitoin, eli tuliPA katsottua). Niin, tämän sarjan tarkoituksena on siis esitellä elokuvia, levyjä ja kirjoja joita tuli juuri katsottua/kuunneltua/luettua. No, heti alussa pitää mainita että ihan heti saanut Tuntematonta loppuun vaan muutamia päiviä sitten.

En ollut siis lukenut aikaisemmin Tuntematonta sotilasta, mutta eipä sitä niin hävennyt. Ehkä vähän enemmän nyt kun alkoi taas lukea enemmän. On kyllä hämäriä muistikuvia että nuorena selasin kahteen osaan jaettu isotekstistä versiota, ja nimenomaan toista osaa josta muistin suunnilleen miten se alkoi ("likainen sormi osoitti karttaa"). Leffaakaan en ollut katsonut varmaan kuin lapsena, ennen kuin jokunen vuosi sitten katsoin. Nyt pitänee kai katsoa jossain välissä uusiksi kun kirja on hyvässä muistissa, ja vuoden 1985 versio myös. Siitä pidinkin kun joskus olen pätkiä katsellut. Sääli että poistin Teemalta tulleen teatteriversion kovolta vain vähän aikaa sitten.

No, eipä kirjasta viitsi paljoa sanoa, kun kaikkihan sen klassikoksi tietävät. Paitsi nyt tietysti se, että itsekin tykkäsin. Varmaan jos olisi elokuvaa katsellut useammin niin ei olisi ollut niin hukassa nimien kanssa, niitä kun oli aika paljon. En ole sotakirjoja juuri lukenut, mutta tämän ja Talvisodan sentään. Hemingwayn Kenelle kellot soivat on tuttu myös, ja se onkin suosikkini. Enkä nyt ole kiinostunut lukemaan lisää sodasta, paitsi että naapuri suositteli Sotaromaania (Tuntemattoman ei-sensuroitua versiota) ja jotain muutakin ylisti yhtä hyväksi kuin Linnan kirjaa. Ne pitänee joskus lukea, mutta Sotaromaania nyt ei heti perään viitsi. Vähän niinkuin elokuvissa katsoisi ensin normiversion ja perään Director's Cutin. Joissain elokuvissa voi tietty toimia. Olisi kiva lukea myös taas Hesarissa alunperin ilmestynyt Tuntematon-arvio, mutta se on poistettu näemmä.

Pulp - Different Class (levy)

Ensin meinasin kirjoittaa vain Common People -biisistä, mutta koska sen sisältävä Different Class on suosikkilevyjäni ja kuuluu siis tähän blogiin, niin miksi viivytellä. Ensin kuitenkin pari sanaa Common Peoplesta.

Ensimmäinen kuulemani Pulp-biisi oli todennäköisesti Disco 2000, ja se iskikin heti. Myös videosta on hämäriä muistikuvia. Pidin sitä ihan parhaimpiin kuuluvana biisinä ikinä. Joten jopa ärsyynnyin aina kun jossain ylistettiin Common Peoplea. "Kyllä Disco 2000 on se paras biisi, muut ei pääse lähellekään!". En tiedä milloin kuulin Common Peoplen ensimmäistä kertaa, mutta ei se tainnut olla ihan rakkautta ensi nuotista. Taisi kestää jopa vuosia ennen kuin tajusin biisin ansiot, ja silloin omistin jo Different Classin, eli pystyin kuuntelemaan sitä aina halutessa. Ja siltikin kesti pitkään, ennen kuin älysin kuunnella sanoituksia. Ja ne ovatkin kenties parhaat missään biisissä kuulemani. Eli kauan kesti, mutta nyt olen sitä mieltä että Common People on täydellinen biisi täydellisillä sanoituksilla. Yksi parhaista koskaan tehdyistä kappaleista siis. Enkä silti voi heti sanoa että se olisi paras Pulp-kappale, koska His 'n' Hersin aloitusbiisi Joyriders vie voiton. Muttei ehkä kauaa.

Different Class on toki muutenkin täydellinen levy. Niitä albumeita joilta löytyy hienoja biisejä vaikka kuinka. Siis samanlainen kuin toinen brittipop-levy (What's the Story) Morning Glory. Suosikkini Common Peoplen kanssa on I Spy, se suorastaan pelottavan hyvä. Ja kyllä, tämä levy on parempi kuin His 'n' Hers, jonka kaikista biiseistä en kyllä totuuden nimissä muista mitään. Muutama killeri toki löytyy, ja Sisters EP:ltä kolme His 'n' Hersiltä löytymätöntä biisiä ovat suorastaan loistava, kuten myös single Razzmatazz. Eli jos nuo yhdistäisi niin levyä voisi ylistää varmasti yhtä hyväksi kuin Different Class.

Steely Dan - Turn That Heartbeat Over Again (biisi)

Olen tainnut jo kirjoittaa että englanninkielisten biisien sanoituksiin ei niin kiinnitä huomiota. Ei tähänkään alussa, mutta tuli niitä lopulta tutkailtua. Enkä tajua, mutta ei näemmä moni muukaan. Mutta biisi on yksi suosikeistani, vaikka sainkin joskus yliannostuksen. Suosikkikohta on "But zombie see and zombie do / He's here with me and you". Mitäpä muuta sitä sanoisi, hieno biisi hienolta levyltä.