Tulipa katsottua: Solaris ja Stalker

En kutsuisi itseäni miksikään taideleffojen (mitä ne sitten ovatkaan) ystäväksi, mutta välillä tulee katseltua muutakin kuin Nuijaa ja tosinuijaa. Yksi ohjaaja jonka tuotannosta olen alkanut tykätä on Andrei Tarkovski. Mitään helppoja nuo näkemäni elokuvat eivät ole, siksi niitä on pitänyt sulatella parin katselun ajan.

Solariksen katsoin uusiksi muutama päivä sitten. Edellinen katselu oli vuosia sitten. En muistanut elokuvasta juuri mitään, ja osan muistin väärin. En pitänyt Solariksesta ensimmäisellä katselulla, ja enpä tykännyt nytkään. Joitain hienoja hetkiä siinä on kyllä, mutta ymmärrän miksi monet Tarkovski-fanitkaan eivät tykkää. Ja kuulemma itse ohjaajakaan ei ollut tyytyväinen.

Stalkerin vuoro oli paria päivää myöhemmin. Pidin siitä jo ensikerralla varauksin, ja myöhemmin se kummitteli päässä enemmänkin. Ja kyllä kolahti. Pidin Andrei Rublevia selvästi Tarkovskin parhaana mutta tämä nousee sen rinnalle. Eihän tätä voi kaikille suositella, kun Studio Julmahuvin neuvostoleffa-parodiakin osuu niin lähelle. Mielenkiintoista elokuvasta on, että ensimmäisen version filmit tuhoutuivat ja elokuva jouduttiin kuvaamaan käsittääkseni kokonaan uusiksi. Ja tämä uusi versio oli erilainen kuin vanha.

Muista Tarkovskeista pitää sanoa että Peili on hyvä, Nostalgiasta en osaa sanoa vielä mitään.