Tulipa katsottua: Gravity

En käy usein elokuvissa. Jos ei lasketa mitään koulureissuja yms. niin muistaakseni teatterissa olen käynyt katsomassa peräti kuusi elokuvaa. Kyse ei ole siitä etteikö teattereissa pyörisi kiinnostavia elokuvia, niitä ei vain esitetä täälläpäin. Elokuvateatterikokemukset sisältävätkin siis suosittuja Hollywood-leffoja toiminnan saralta.  Ehkä niistä monesta voi kuitenkin sanoa, että ne ovat olleet ilmiö, kuten The Matrix, Avatar ja nyt tämä Gravity. Sellaisia jotka saattava jopa muutta nyky (Hollywood)-elokuvaa ja jotka todella hyötyvät isosta ruudusta, kunnon äänentoistosta ja jopa 3D:stä.

Ja Gravity oli nimenomaan 3D-elokuva. En oikeastaan tiedä miten suhtautuisin siihen ilman kolmiulotteisuutta. Ja jotenkin vaikea kuvitella katsovansa tätä esimerkiksi televisiosta mainoskatkojen kanssa. Ei Gravity elokuvana ollut mikään loistava, vaikka sitäkin odotin, mutta hieno elokuvakokemus ehdottomasti.

Kun jo mainitsin kolme teatterissa katsomastani kuudesta elokuvasta, niin varmaan voisi mainita mitä ne muut olivat. Ne olivat kaikki Christopher Nolanin elokuvia. Enkä ole edes mikään kovin Nolan-fani. The Dark Knight oli isoimpia elokuvatapauksia pitkään aikaan, joten pitihän se käydä katsomassa. Elokuva oli viihdyttävä kaikkine räjähdyksineen ja Jokerin ansiosta, mutta ihmettelin kehuja. No, katsoin sitten sen myöhemmin uudestaan dvd:ltä, ja yllättäen se oli hienoimpia elokuvakokemuksia aikoihin. Olin ihan yllättynyt, ruutu oli pieni ja kaiuttimet huonot, mutta niin vain elokuva toimi monta kertaa paremmin kuin teatterissa.

Myös Inception tuli tarkastettua, ja se olikin hienoin teatterikokemus The Matrixin kanssa vaikka teatterin kuvan- ja äänenlaatu nyt oli mitä sattuu. Katsojia oli vain kourallinen, mutta silti pääsi kokemaan sen kun yleisö viime sekunneilla reagoi "eeiiii" -tyyliin.

Myös The Dark Knight Risesin kävin katsomassa. Se oli outo kokemus, elokuva ei oikein iskenyt ja tuntui pitkältä, mutta jostain syystä teatterista poistuttaessa jopa hymyilytti. Ehkä pidin lopusta enemmän kuin ajattelin.

Ihan hyvin olen tykännyt noista katsomistani Hollywood-elokuvista, mutta olisihan se välillä hienoa nähdä Paul Thomas Andersonin The Masterin tai Malickin tuotosten kaltaisia elokuvia teatterissa. Onhan sitä lähialueilla esitetty välillä myös klassikoita, kuten Tatin Play Time, ja näemmä tuossa vierailemassani teatterissa on näytetty juuri Jäniksen vuosi. Mutta uutuuksia saisi olla monipuolisemmin, nyt kun niitä saa digitaaliaikana niin nopeasti ja kätevästi.