Minulla ei ole mitään ns. hömppää vastaan. Eli viihdettä jonka aihe on kiinnostava, vaikka tason tietää olevan mitä sattuu (näin itse hömpän määrittelisin) Elokuvapuolella tosin sellaista viihdettä ei varsinaisesti tule katsottua, mutta kylläkin kelattua tietokoneelta läpi. Tätä en laske "viralliseksi" katsomiseksi. Kirjamaailmassa teoksia kiinnostavista aiheista löytyisi varmaan vaikka kuinka, mutta niitä ei vain tule vastaan, kun en selaa kovin usein kirja-aiheisia nettisivuja.
Kenttämaskotti-kirjaan törmäsin kirjastossa jokunen vuosi sitten, se oli asetettu hyllyyn näytille. Tietenkin kauniit kasvot herättivät huomion (vaikka aika on vähän kullannut muistoja, ei sillä että nainen ei olisi kaunis, mutta ulkoasu ja kuva on vähän ysärikasaria. Onhan kirja vuodelta 1994). Kirjasammon mukaan takakensiteksti kuuluu:
Marttina Kettunen saa työpaikan puolustusvoimien eläinsairaalasta. Hän ihailee sotilaselämää ja kotiutuu heti kasarmiin. Vetävän näköinen tyttö kerää miesten katseet. Martina on määrätietoinen luonne, joka saalistaa miehiä aivan niin kuin miehet ovat kautta aikojen saalistaneet naisia. Varusmies kelpaa hänelle yhden illan huviksi, mutta kauaskantoisemmat suunnitelmat tähtäävät upseereihin. Martinan seinällä on tilannekartta, jota vian hän itse osaa tulkita. Siinä on jo muutaman upseerin peitenimi. Aselajit on kuvattu niille ominaisilla väreillä, sotilasarvot napein…
Hurjat huhut Martinan seikkailuista kiertävät varuskunnassa, mutta tyttö jatkaa tyynesti valloituksiaan. Niin mustalaattaisen panssarijääkärin kuin kissakaulaisen kenraalinkin vastarinta murtuu, kun intohimoinen Martina käy piiritykseen.
Tiina Korhonen kuvaa varuskunnan elämänmenoa rennosti sotilaiden ronskilla kielellä. Romaani näyttää nykypäivän kentän ja kasarmin – nuoren naisen silmin.
Hyvä on, miksi tämä kirja sitten kiinnostaa niin paljon? Koska se on 800 SIVUA PITKÄ. Tätä tuli jo silloin kirjastossa ihmeteltyä. Pitäähän tuollaista kirjailijan omistautumista ihailla. Tietenkään sivumäärä ei aina kerro tekstin määrästä, mutta on hauska ajatella että Kenttämaskotti on sivumäärältään suurempi kuin Eedenistä itään. Kirja on muuten arvioitu Hesarissa, eli ei se ehkä ihan ö-luokan viihdettä ole. Saa nähdä tuleeko tämä joskus oikeasti luettua, voihan sitä vähän hävettääkin kirjastosta tuo napata mukaan. Ehkä sitä voisi ottaa jotain miehekästä luettavaa samalla, vaikka kertoohan Kenttämaskottikin armeijasta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti