Tai ehkä tajuan tämän levyn tarpeeksi hyvin. Sillä vaikka se usein näkyy parhaiden rock-levyjen listoilla, niin uskon että syynä on lähinnä se että se on niin tärkeä levy. Siis sellainen, joka ei nykykuuntelijaan niin iske. Esimerkiksi Rate Your Musicissa Never Mind the Bollocksin arvosana on 3.75, klassikolle varsin vähän. Parhaiten on jäänyt mieleen menestys Soundin vuoden 1995 levyäänestyksessä. Levyn taakse jäivät siis esimerkiksi Pet Sounds ja Abbey Road. Vuoden 2013 äänestyksessä levy ei enää ollut kärkikahinoissa.
Tuo Soundin 1995-lista oli varmaan syy miksi odotin levyltä paljon. Kun tutustuin The Clashiin niin ajattelin että Sex Pistols tekisi varmaan yhtä hienoa musiikkia. Mutta muistaakseni en tutustunut levyyn kuitenkaan kuin paljon myöhemmin, enkä ole oikeastaan kuunnellut sitä paljoa. Pariin biisiin tutustuin jo silloin 90-luvulla. Onhan joku Anarchy in the U.K hyvä, mutta yleisesti biiseistä puuttuu se jokin. Tai tietenkin voisi sanoa että koko bändistä, mutta eiväthän kaikki Clasheja voi olla.
Jos oikein muistan niin The Clash kuitenkin koottiin melkein poikabändimaisesti kun huomattiin että Sex Pistols alkoi olla iso juttu. Hävettää vähän Clash-fanina että en niin tunne yhtyeen historiaa, mutta joku kirja tuli luettua, ja siinä Sex Pistols esiintyi myös varsin paljon. Eli vaikka en tästä klassisesta levystä niin innostu, niin sai bändi sentään tavallaan paljon hyvää aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti