Lassi ja Leevi (sarjakuva)

Lassin ja Leevin löysin jo aika nuorena, mutta olisi ollut hienoa löytää se vielä aikaisemmin. Sillä tiesin sarjakuvasta jo aiemmin, mutta ajattelin että ei se varmasti ole oikeasti hyvä. Mieleen jäi lapsena kun MikroBitin Pelikopterin toimittaja sanoi että Karvinen ei ole hauska sarjakuva, lukekaa mieluummin Lassia ja Leeviä. No, pidin Karvisesta silloin, sillä olihan se aikoinaan oikeasti hauskakin. En tiedä vaikuttiko tämä Karvisen haukkuminen sillä tavalla että kostoksi vältin Lassia ja Leeviä. Mutta lopulta tuli vihdoin lainattua niitä kirjastosta.

Ja Lassi ja Leevi on ihan parhaita tuotoksia koskaan. Se on älykäs, oikeasti hauska ja kestää useita lukukertoja. Tekijä Bill Watterson ehkä lopetti sen aikaisin, mutta mielestäni tuollainen kymmenen vuoden jakso oli hyvä pituus. Eipähän ehtinyt taso pudota. Sarjakuva on myös hyvä heti alusta alkaen, toki piirrostyyli on vielä vähän haussa. En tiedä miten paljon Lassi ja Leevi lainaa Bill Wattersonin omasta elämästä, on kyllä helppo uskoa että hän ei esimerkiksi ollut koulun liikuntatuntien ystävän, kuten ei ollut allekirjoittanutkaan..

Muistaakseni löysin sarjakuvan samoihin aikoihin kuin The Clashin London Callingin. Ja silloin nämä kaksi asiaa sopivat mielestäni erinomaisesti yhteen, useat London Callingin raidat kuten Jimmy Jazz ja Rudie Can't Fail soivatkin taustalla Lassia ja Leeviä lukiessa. Myöhemmin tietysti tajusi että tälläisen yhteyden voi "löytää" monenlaisella musiikilla, joka sitten sopii luettavana olevaan sarjakuvaan/kirjaan, pelattuunn peliin yms. kunhan vain aikaa kuluu.

Saatoin löytää myös toisen hienon sarjakuvan, Krazy Katin Lassin ja Leevin ansiosta. Eräässä L&L -albumissa oli nimittäin Wattersonin kommentteja stripeistä, ja hän mainitsi Krazy Katin yhdeksi suosikeista. Aina välillä sarjakuvasta löytyykin Geroge Herriman-henkisiä taustoja. Joka tapauksessa tuota Bill Wattersonin kommenteilla varustettua Lassi ja Leevi -kirjaa voi erityisesti suositella.