Prince ei ole niitä artisteja joista kaikki tykkäävät. Jos minun pitäisi joku syy keksiä, niin varmaan koska joskus kasariklassikon ja kasarioksetuksen välinen raja on pieni. Esimerkkinä vaikkapa tämän levyn Computer Blue. Eihän se ole suosikkejani, mutta pidän siitä, kuten levyn kaikista muistakin biiseistä. Mutta ymmärrän jos se ei iske johonkin, tai aiheuttaa jopa inhoreaktion.
Purple Rainin kaikista biiseistä tykkään siis, ja se on niitä levyjä jotka tuntuvat sen takia lyhyemmiltä kuin ovat. Suosikkikohtani on Take Me With Un alku. Se vain toimii niin hyvin Let's Go Crazyn loppusekoilun jälkeen. Myös Baby I'm a Star on loistava. En ole Purple Rain -leffaa nähnyt, joskus kyllä vilkaisin hetken. Mutta käsittääkseni Baby I'm a Star soi sen lopussa, nimibiisin sijaan.
Purple Rain on eniten kuuntelemani Prince-levy, mutta eniten olen soittanut Sign 'o' the Timesia. Selitys on se, että Sign 'o' the Times on niitä pitkiä ja monipuolia levyjä, joita tykkään laittaa unimusaksi. Toki se on kuunneltua useasti läpi hereilläkin, mutta täysin tuttu se ei ole kokonaisuutena. Nimibiisi on kyllä eräs parhaita biisejä koskaan.
En ole Princen tuotantoon kovin tarkkaan tutustunut, en esimerkiksi mihinkään Sign 'o' the Timesin jälkeiseen levyyn, satunnaisia kappaleita olen toki kuullut. Esimerkiksi vuoden 1995 Gold on aivan mahtava biisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti