Marquee Moonilla ei huonoja biisejä ole. Silti tämä(kin) vaati useita kuuntelukertoja, ennen kuin avautui. Levyn tasosta kertoo se, että nimibiisi oli jossain välissä mielestäni vasta levyn neljänneksi tai viidenneksi paras raita. Nyt se on tosin ehkä suosikki. Myös päätösraita Torn Curtain ei aluksi kuulunut eniten soitetuihin. Sen sijaan esimerkiksi See No Evil iski heti, sen soolo on mahtava.
Täydellisin levy mitä olen kuullut, muttei silti ihan suosikkeja. Top 5:een menee kyllä. Adventureen en ole tohtinut tutustua, vaikka ei se kai huono ole. Luulen että jos laulu (opin vasta että siitä eivät jotkut pidä) ja kitarointi pysyy samanlaisena niin pitäisin vaikka mitä materiaalia hyvänä. Mutta silti, miksi pilata bändin "maine" kuuntelemalla muuta kuin täydellistä levyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti