Vielä joitain vuosia sitten en ajatellut itseäni pelaajana. Tietenkin lapsena tuli pelattua paljon ja luettua Pelit-lehdet puhki, mutta vanhetessa ei niinkään. Kun PC aikoinaan saapui kotiin niin pääsin vihdoinkin pelaamaan niitä kaikkia pelejä joita olin lapsena Pelit-lehdestä kuolannut. Lucasartsin seikkailut, Ultimat jne. Ja silloin huomasin että ne jäivät kesken kahdesta syystä. Ensimmäinen syy oli, no, että ne vain jäivät kesken. Vaikka olisi ollut kuinka kiinnostava alku, niin siirryin mieluummin koodaamaan. Toinen syy oli että olen todella huono pelaaja. Se ei haittaa niinkään seikkailupeleissä, mutta tasohyppelyt ovat ihan mahdottomia itselleni. Ne eivät kyllä niin kiinnosta, vaikka olisihan se ollut kiva pelata klassikoita kuten Super Mariot ja Megamanit.
Muutama peli jotka aloitin silloin SNES-emulaattorilla olivat Chrono Trigger, Super Metroid ja Final Fantasy 6. Chrono Trigger ja Super Metroid menivät lopulta läpi noin 10 vuotta myöhemmin, FF6 on vielä työn alla. Kuten sanoin, kaikki pelit tekivät vaikutuksen jo alussa, mutta kesken jäivät. Kun lopulta aloin tosissani pelaamaan Super Metroidia, niin huomasin miten nerokas peli se on. Olen pelannut sen läpi jopa useita kertoja. Parasta pelissä oli ne ensi kertaa pelatessa syntyvät ahaa-elämykset, kun tajusin minne uuden aseen tai pukupäivityksen avulla nyt pääsee. Super Metroid ei ole myöskään mikään mahdoton peli itselle, vaikka ilman emulaattorin tallennusmahdollisuutta menisi hermot joihinkin kohtiin.
Joskus aikoinaan saatoin sanoa että olen pelannut ehkä viisi peliä läpi, mutta Super Metroidin viisi kertaa. Nyt läpipelattuja pelejä on tullut muutama lisää, kai sitten voisi itseäni kutsua jo pelaajaksi, vaikka taidot on mitä on ja pelaamani pelit niitä vanhoja. Super Metroid on Chrono Triggerin kanssa yhä suosikkejani, ja voin suositella molempia kaikille. Mutta paras peli taitaa silti yhä olla Tetris.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti