Tulipa luettua: Talvisota

Kun muutama vuosi sitten innostuin uudestaan kirjoista, Antti Tuurin Talvisota oli ensimmäisiä lukemiani kirjoja. Pidin siitä heti, ja kirjan tyyli jäi myös mieleen. Talvisodan minä-kertojassa on sitä jotain, hän ei jää asioita turhia kaivelemaan. Toki jotkut asiat ovat merkittävämpiä kuin toiset, mutta tiettyjä kysymyksiä päähenkilö pohtii vain lauseen tai parin verran, kun joku toinen kirjailija käyttäisi niihin kokonaisia kappaleita. En ole Tuurin muita kirjoja lukenut, mutta voisihan niitä vilkaista. Aika paljon niitä taisi olla. Talvisota-elokuvan taisin joskus katsoa, mutta en muista oliko se kirjan lukemisen jälkeen. Enkä muista siitä paljoa.

Jos minun pitäisi kirjoittaa kirja, niin siinä olisi myös minä-kertoja, ja tyyliin vaikuttaisi kolme kirjaa: Talvisota, Sieppari ruispellossa ja Tony Halmeen Jumala armahtaa, minä en. Oikeastaan tällä yhdistelmä-tyylillä voisi kirjoittaa vaikka remaken jostain kirjasta, vaikkapa Tuntemattomasta sotilaasta. Kirjamaailmassa ei uusintaversioita käsittääkseni kuitenkaan juuri harrasteta..